Miten oireeni alkoivat?

Kun mietin lapsuuttani, muistan minulla olleen paljon erilaisia oireita jo silloin. Äitini kertoi, että minulla oli jo ihan pienenä vauvana paha ihottuma ja sen jälkeen koko lapsuuteni ajan atooppista ihottumaa. Tämä atooppinen ihottuma jäi sitten myöhemmin pois elämäntilanteen muututtua. Olen myös allerginen todella monille asiolle, kuten siitepölylle, erilaisille ruoka-aineille ja kemikaaleille. Olin muistaakseni kahdeksan tai yhdeksän vuotias kun ahdistus ja pakko-oireet alkoivat. Koin pakko-oireisuudestani todella suurta häpeää ja tunsin itseni vialliseksi. Nykyään näen asian niin, että hain vain niillä toiminnoilla turvaa turvattomassa tilanteessa ja se oli tapani selviytyä. Samoihin aikoihin lapsena minulla alkoi jännityspäänsärky. Tutkimuksista huolimatta mitään varsinaista syytä tälle ei löytynyt. Myöhemmin kun kuntoni romahti ja jäin pois työelämästä, jäi myös jännityksestä johtuvat päänsäryt pois. Lukiossa molemmat ranteeni alkoivat särkeä, laitoin tämän yliliikkuvien nivelten piikkiin ja kiedoin ranteeni tukisidoksella etteivät ne pääse liikkumaan yli. Lukion jälkeen opiskelin ympäristönhoitajaksi ja muistan miten en pystynyt enää koulussa keskittymään mihinkään, olin jatkuvasti ihan omissa maailmoissani enkä kuunnellut opetusta. Olin myös hirveän väsynyt jatkuvasti. Samoihin aikoihin alkoi myös alaselkä särkeä.

Opiskelin vielä puutarhuriksi ja valmistumisen jälkeen tein töitä hautausmaalla sekä talvisin postinjakajana. Koin erityisesti postinjakajana työskentelyn erityisen stressaavana ja fyysisesti rankkana. Työpäivän jälkeen makasin yleensä koko illan sohvalla, kun jalkani särkivät ja stressasin tulevaa työpäivää niin paljon että nukahtaminen oli vaikeaa. Koin myös ensimmäistä kertaa elämässäni yön jolloin en nukkunut ollenkaan.

Vuonna 2012 ensiksi kuoli rakas vaarini pitkän ja uuvuttavan puolen vuoden vaikean sairastelujakson jälkeen, heti perään myös mummini kuoli ja samalla mieheni jäi työttömäksi. Olin hirveän stressaantunut miten rahat tulevat riitämään, kun tein pätkätöitä. Liian paljon tapahtui samanaikaisesti ja yritin vain selviytyä päivästä toiseen. 

Sinnittelin siihen asti kunnes kuntoni romahti vuonna 2013. Ensimmäinen oire oli jalkojen symmetrinen kipu, joka levisi myöhemmin myös käsiini. Minulla oli myös alussa hyppiviä kipuja. Kipu oli aluksi esim. lantiossa ja sitten muutaman tunnin päästä olkapäässä. Pidin tätä oiretta niin outona, etten maininnut siitä kuin ensimmäiselle lääkärille jonka tapasin. Minulla on myös virtsarakon kipuoireyhtymä sekä muistiin ja keskittymiskykyyn liittyviä ongelmia. Tällä hetkellä koen erilaisten kipujen olevan se rajoittavin oire. Kärsin myös unettomuudesta ja kehon ylivirittyneestä tilasta. 

Etsin diagnoosia epätoivoisesti, koska halusin tietää mikä minulla on ja pelkäsin kuolevani. Pidin ensimmäisen vuoden ajan kovasti kiinni töistäni ja vähäänkään jos tilanteeni oli parempi menin töihin. Töissä käyminen vain pahensi oireitani ja jäin sitten vuoden sinnittelyn jälkeen pois työelämästä kokonaan. Aluksi saaden sairauspäivärahaa ja myöhemmin työttömyyskorvausta.  

Oireeni vain pahenivat ja niitä tuli lisää. Stressasin öisin niin että narskuttelin hampaani kipeiksi. Sain kipukohtauksia ja herkistyin lukuisille ruoka-aineille. Reumatologi diagnosoi fibromyalgian. Itse keskityin krooniseen borrelioosiin, koska verestäni löytyi vasta-aineet sekä täällä Suomessa että Saksassa. Tästä alkoi vuosia kestänyt ajanjakso jossa laitoin itseni sairauskuplaan enkä miettinyt enää mitään muuta kuin oireitani ja miten päästä niistä eroon. Kokeilin lukuisia erilaisia hoitoja kuten antibiootteja, erilaisia kipulääkkeitä ja yrttejä, vitamiineja, tein parasiittikuureja, kokeilin otsonia, suolihuuhteluja, joitakin mainitakseni. Ostin kotimme täyteen erilaisia laitteita. Kävin useita kertoja Saksassa erilaisilla klinikoilla. Tein kaikki mahdolliset testit ruuansulatusanalyysistä hometesteihin. Jotakin pientä löytyi aina, mutta ei mitään mikä olisi selittänyt kaikki ne lukuisat oireet. Todella usein minulle sanottiin että arvoni näyttävät hyviltä, joitakin pieniä löydöksiä lukuunottamatta. Tiedän, että minulla on dysbioosi ja hiivan liikakasvu, jotka tulivat pitkästä antibioottikuurista. Närästyslääkkeiden syöminen aiheutti taas ruuansulatusongelmat.

Kävin lukuisilla lääkäreillä aina vuoteen 2018 asti, jolloin sain erään lääkärin epäasiallisen käytöksen vuoksi trauman ja siitä syystä en ole kyennyt enää lääkäriin menemään. Koko tämän melkein kymmenen vuoden ajan olen yrittänyt etsiä juurisyitä oireilleni. En halua että pelkästään oireitani hoidetaan, kuten lääkärit tekevät, vaan syitä niiden takana. Haluan olla vielä jonakin päivänä oireeton ja päästä takaisin työelämään.