Ajattelin kirjoittaa omasta osastohoitokokemuksestani. Pääsin osastolle päivystyksen kautta ja olin akuuttipsykiatrian avo-osastolla kaksi viikkoa heinäkuussa. Kyseisellä osastolla jossa itse olin, on tarkoitettu potilaille joilla on mm. vakava aliravitsemustila, uni- ja vireystilahäiriö tai akuutin kriisin hoito. Huoneet olivat kahden hengen huoneita. Huoneissa oli sänky, lavuaari, kaappi tavaroille, kaksi tuolia ja pöytä. Ikkunan sai auki vain sentin verran ja huoneissa oli aika kuuma nukkua. Omassa huoneessani oli sälekaihdin hieman rikki, joten huonetta ei saanut kovin pimeäksi. Kuulin toiselta potilaalta, että tulossa olisi uusi paikka tälle osastolle, joten siksi tätä paikkaa ei enää korjattu. Käytävällä sijaitsi vessat ja suihkutilat. Osastolla oli myös ruokailutila ja samassa myös oleskelutila, jossa oli telkkari, pelejä ja kirjoja. Pieneen keittiöön ei saanut mennä kuin vain silloin kun oli oma vuoro hakea sieltä ruokatarjotin. Oleskelutilasta pääsi myös pienelle parveekkeelle, josta ei kuitenkaan sumennettujen lasien takia nähnyt ulos.
Illalla kun tulin osastolle kerättiin kaikki mukanani olleet lääkkeet pussiin. Nämä sain takaisin kun lähdin osastolta. Mitään muita lääkkeitä ei saanut käyttää, kuin vain ne mitä oli lääkäri laittanut omalle listalle. Lisäravinteita ja vitamiineja koski myös sama käytäntö.
Aamulla hoitaja tuli herättämään aina seitsemältä, itse kyllä nukuin tämän jälkeenkin. En tarvitse tuntia itseni kuntoon laittamiseen, joten heräsin kymmentä vaille kahdeksan. Kahdeksalta kun oli aamupalan aika. Iltaisin kukin meni nukkumaan silloin kuin halusi, mutta yleensä kymmenen aikaan olivat kaikki jo omissa huoneissaan. Päivisin oli joka päivä keskusteluhetki hoitajan kanssa ja kerran viikossa tapasin lääkärin. Ruokailuja oli aamupalan lisäksi lounas, päivällinen ja iltapala. Itse jätin tuon päivällisen usein välistä ja kävin siihen aikoihin ulkona. Mitään ohjattua ohjelmaa meillä ei ollut päivisin, joten
aika tuli usein pitkäksi. Kuulin, että joillakin muilla osastoilla
olisi jotakin tällaista päivätoimintaa ollut tarjolla. Osastolta sai vapaasti liikkua päivisin ulkona, kunhan vain kertoi hoitajalle, että mihin mennessä tulee takaisin. Tykkäsin käydä joka päivä istumassa sairaala-alueen kauniissa puistossa. Soitin sieltä rauhassa puheluita ja hengittelin viileää ja raikasta ilmaa. Osastolle ei ulkoilmaa tullut oikeastaan muualta kuin parvekkeen kautta. Kävin myös kirjakaupassa ostamassa itselleni luettavaa.
Ensimmäisellä viikolla minulta otettiin verikokeet. Vaikka päivystyksessä oli jo kertaalleen otettu, mutta nyt otettiin vielä kattavammat. Minulle tehtiin myös geenipaneeli, jolla tutkittiin miten eri lääkkeet soveltuvat minulle. Se lähetettiin tutkittavaksi jonnekin ulkomaille, joten sen tulokset tulivat vasta kun olin jo osastolta lähtenyt. Tulokset näkyi kyllä Omakannassa, mutta ovat niin vaikeasti luettavat ettei niistä ymmärtänyt itse mitään. Lääkärin kanssa kävimme ne läpi, mutta en ymmärtänyt edelleenkään muuta kuin ettei siinä ollut mitään mikä olisi tähän nykyiseen lääkitykseen vaikuttanut. Minulle oli merkattu otettavaksi myös huumeseula. Itse sanoin hoitajalle, että tällainen minulla luki Omakannassa ja se sitten otettiin myös myöhemmin. Toisilta otettiin myös sydänfilmi, mutta minulta sitä ei jostakin syystä otettu.
Minulle tämä osastohoito oli käänteentekevä. Sain kahden viikon aikana tutustua mukaviin ihmisiin, sain itselleni päivärytmin ja ennen kaikkea löytyi minulle sopiva lääkeyhdistelmä jolla sain nukuttua. Hoitajat olivat mukavia ja myös oma lääkärini ymmärsi tilanteeni ja otti huoleni todesta. Olen kiitollinen että tuollainen paikka on olemassa. En
olisi enää pärjännyt itsekseni kotona. Osastohoito maksoi päivässä 22,80 euroa. Yhteensä hoito tuli maksamaan 273,60 euroa.
Kommentit
Lähetä kommentti