Ajattelin kirjoittaa hieman siitä, miten voin nyt ja mitä hyötyä on ollut siitä, että kävin traumojani läpi. Olen nyt vasta viime viikkojen aikana huomannut mitä positiivisia muutoksia on tapahtunut, nyt kun unettomuus ei vie enää kaikkea energiaani. Olen jo monta kertaa ytittänyt kirjoittaa tästä, mutta se on joka kerta tuntunut hyvin vaikealta. On helpompi kirjoittaa miten vaikka jokin kipu on hellittänyt, kuin siitä mitä kaikkea muutosta on tapahtunut henkisessä hyvinvoinnissani ja mielen tasolla. Valitettavasti en saanut apua kipuihin tai saanut lisää energiaa. Alkuun olin tästä hyvin pettynyt. Tein niin suuren työn ja silti se ei näy fyysisessä voinnissani. Oloni on kuitenkin muuten parempi. Olen huomannut, että sellainen jatkuvasti mennessä eläminen ja menneiden asioiden miettiminen on jäänyt oikeastaan kokonaan. Prosessin aikana pystyin myös päästämään irti useammasta ihmissuhteesta jotka toivat minulle vain pahaa mieltä. Olin aiemmin takertunut näihin huonoihin ihmissuhteisiin ja pidin niistä kovasti kiinni. Samalla kuin suhteen toinen osapuoli ei halunnut olla kanssani tekemisissä ja tulin jatkuvasti satutetuksi aina uudelleen ja uudelleen. Luopuminen ja irtipäästäminen tuntui todella hyvältä. On aika etsiä parempia ja vastavuoroisia ihmissuhteita.
Ennen unettomuuden pahentumista olin kovassa stressitilassa. En oikein tiennyt miten päästä siitä pois. Olen huomannut, että sellainen fyysisesti tuntuva stressipallo rinnassa on hävinnyt. Stressasin jatkuvasti jotakin, enkä ollut elämääni tyytyväinen. Stressin hellittäessä olen huomannut hiusteni taas paksuuntuneen. Useampi vuosi sitten menetin suunnilleen puolet hiuksistani ja onkin mukavaa kun ne on nyt kasvamassa takaisin. Stressiin liittyviä muita oireita jotka ovat helpottaneet, ovat jännityshikoilu, joka on vähentynyt huomattavasti sekä jatkuva palelu. Minulla oli viime talvena täällä kotona viisi paitaa päällekkäin ja kahdet housut. Painajaiset ovat vähentyneet selvästi sekä yöhikoilua on ollut vain kerran. Silloinkaan ei tarvinnut vaihtaa edes vaatteita, kuten normaalisti jouduin aina tekemään.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on vähentynyt. En edelleenkään pidä esiintymisestä tai puhelimella soittamisesta, mutta muille ihmisille viestittely ei enää jännitä. Huomaan myös puhuvani tuntemattomille ihmisille enemmän. Minulle ei myöskään enää tuota vaikeuksia käydä esimerkiksi syömässä tai tapahtumissa yksin. Itse asiassa tykkään tehdä asioita yksin ja olen ylpeä siitä etten tarvitse enää toista ihmistä siihen tueksi. Myös pakko-oireisuus on hellittänyt. Sain hygieniaan liittyvän pakko-oireisuuden joitakin vuosia sitten ja koronan aikana tilanne vain paheni. Pesin käsiäni jatkuvasti, en uskaltanut liikkua kotoani mihinkään ja koko elämäni pyöri oikeastaan sen ympärillä. Olen pystynyt päästämään irti vihasta, surusta ja ylipäänsä negatiivisista tunteista. Olen myös kohdannut useita pelkojani. Nyt haluan elää ja tehdä asioita, kun mikään pelko ei enää pidättele.
Olen päättänyt, että vaikka minulla edelleen on oireita, niin yritän silti muistaa elää ja tehdä itselleni mielekkäitä asioita. Huomasin, että olen käyttänyt kymmenen vuotta vain siihen että paranisin. Kaikki muu on jäänyt tekemättä ja kokematta, kun olen vain miettinyt mitä teen ja miten hoidan itseäni seuraavaksi. Päätin alkaa toteuttamaan unelmiani, niitä asioita joita olen jo vuosia haaveillut tekeväni. Yksi haaveistani on ollut lähteä vapaaehtoistyöhön mukaan auttamaan kodittomia kissoja. Tällä hetkellä toimimme sijaiskotina aivan ihanalle Kosti kissalle. Kostin tullessa meille stressaisin sitäkin turhan paljon ja huomasin, että uneni taas häiriintyi. Jouduin parina yönä turvautumaan nukahtamislääkkeeseen. En oikein edelleenkään siedä stressiä, mikä tuntuu hassulle, kun ennen olin jatkuvassa stressitilassa. Ihmettelen miten olen silloin oikein saanut nukuttua.
Kommentit
Lähetä kommentti