Siitä onkin jo pitkä aika kun viimeksi kirjoittelin. Mitään ihmeellistä en ole tehnyt, olen vain keskittynyt parantamaan elämääni eri osa-alueilla ja pääsemään eroon masennuksesta.
Kävimme miehen kanssa viime vuoden lokakuussa Nautelankoskella, joten nämä kuvat on otettu sieltä. Oli kiva lämmin syksyinen päivä ja yksi vuoden kohokohtia.
Yrittäjyyden ammattitutkinnon sain suoritettua loppuun ja valmistuin joulukuussa. Päätin jatkaa opiskelua kun huomasin terveysopisto Saluksen tarjoavan ravintoneuvojan koulutusta nykyään pääasiassa etänä eli ei tarvitse mennä Helsinkiin luennoille. Olen tästä koulutuksesta haaveillut jo varmaankin kymmenen vuotta, mutta aina se on jäänyt siihen, että matka on ollut liian pitkä sekä rahallisesti että kunnon puolesta. Olen huomannut, että opiskelu on auttanut masennuksen kanssa todella paljon, se on tärkein syy miksi haluan sitä jatkaa, vaikka se kallista onkin.
Kävi myös äänimaljahoitokursseja sekä syksyllä että viimeisen nyt keväällä. Ostin kolme maljaa ja olen siten päässyt jo hieman harjoittelemaan. Olen ollut maljoihin tyytyväinen, pitkään mietiskelin mitkä maljat ostan, että niiden käsittely on helppoa ja soivat kauniisti yhteen.
Olen yrittänyt käydä lenkillä ainakin pari kertaa viikossa. Teen edes ihan pienen lenkin, jos pitempää lenkkiä en jaksa tehdä. Olen nyt useamman kerran käynyt kolmen kilometrin lenkin ja se tuntuu olevan maksimi mitä tällä hetkellä pystyn kävelemään. Se on todella paljon verrattuna siihen minkä verran pystyin kävelemään aiemmin. Tuntuu siltä, että faskiakäsittelystä taisi olla apua, koska jalkoja ei enää kiristä kävellessä.
Lääkärissä on tullut käytyä kolme kertaa. Ensimmäinen käynti meni B-lausunto asioiden kanssa ja toinen käynti lääkitystä miettien. Sain uudestaan kokeiluun Lyricaa. Käytin sitä reilu kymmenen vuotta sitten ja silloin siitä tuntui olevan apua pahimpaan kipuun, mutta ei se kipua kokonaan pois vienyt. Tällä kertaa siitä ei ollut mitään apua. On ollut kiva kun nyt on ollut pitempään sama lääkäri, joka yrittää auttaa minua sen verran mitä hän pystyy auttamaan.
Kävin myös ylipainehappihoidossa. Täällä Turussa avautui viime syksynä paikka, joka on kohtuu hintainen ja jossa on ollut mukava käydä. Ensimmäisellä kerralla olin 45 minuuttia, toisella ja kolmannella kerralla 90 minuuttia. Kammio on sellainen joka on tarpeeksi iso ja toinen seinä on auki, että siitä näkee hyvin ulos. Pelkäsin alkuun, että ahtaanpaikan kammoisena en pysty sinne menemään, mutta hyvin se meni. En osaa oikein sanoa oliko siitä apua. Ei ainakaan niin hyvin mitä siitä Puolan matkan normobaricista oli apua.
Mies myös irtisanottiin huhtikuussa ja on hieman epävarmaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pahimmillaan joudutaan myymään asunto, mutta toivotaan että hän työllistyy sitä ennen.
Kommentit
Lähetä kommentti